Vastaan säännöllisesti samoihin kysymyksiin koskien isosveitsinpaimenkoiria joten päätin koota rotutietoa yhteen helppolukuiseen pakettiin. 

Isosveitsinpaimenkoira eli grosse, kuuluu FCI:n roturyhmään 2: Pinseri- ja snautserityyppiset, molossityyppiset sekä sveitsinpaimenkoirat.

Isosveitsinpaimenkoira on neljästä sennenrodusta suurin ja vanhin. Kuten nimikin jo kertoo, rodun kotimaa on sveitsi. Sen sijaan nimen loppuosa johtaa ihmisiä usein harhaan. Isosveitsinpaimenkoira ei ole paimenkoira sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen alkuperäinenkäyttötarkoitus on ollut toimia vahti- ja vetokoirana sekä apuna karjankuljetuksessa. Viimeksi mainitusta on jo luovuttu ja nykyisin se toimittaa paremminkin perhe-/harrastuskoiran virkaa. Saan usein kyselyitä koskien koiriemme paimennuskäyttöä. Grosset keskittyvät lampaiden kanssa melko pitkälti ulosteidensyöntiin. Toki meillä koirilla on selvät sävelet että laiduntavien eläinten annetaan olla rauhassa. 

Yleisvaikutelmaltaan rotu on kolmivärinen, vankka, lihaksikas ja vahvaluustoinen. Karvapeite on säänkestävä kaksinkertaisen karvan ansiosta. Osalta koirista aluskarva puuttuu kokonaan. Rodussa tavataan myös pitkäkarvaisia yksilöitä (suomessakin on muutama) ja maailmalla on syntynyt myös punaisia ja sinisiä grosseja. Rodulle hyväksytään pääväriksi kuitenkin ainoastaan musta.

Valkoisten ja punaisten merkkien toivotaan olevan symmetriassa, mutta joskus maalari maalaa uniikkeja teoksia kuten kuvassa yllä olevalla Almalla.

Grosset kehittyvät hitaasti, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Jotkut ovat vielä vanhuksinakin pentumaisen vilkkaita eivätkä näin ollen aikuistu koskaan. Toisaalta rodun keski-ikä on surullisen matala eikä monet grosset näe vanhuuspäiviä. Tämän hetken tilastojen valossa keskimääräinen elin-ikä on alle 7 vuotta. Se ei toki ole koko totuus sillä kaikki koirat eivät päädy tilastoihin. Olisi toivottavaa että ihmiset olisivat aktiivisia myös kotikoirien osalta ja osallistuisivat yhdistyksen tekemiin kyselyihin / ilmoittaisivat koiransa kuolemasta. Näin saisimme kerättyä arvokasta tietoa ja se antaisi meille kasvattajille yhden työkalun lisää jalostusvalintoja tehdessä ja rodun tulevaisuutta suunniteltaessa.

Grossen omistajalta vaaditaan ajoittain huumorintajua. Rotu ei sovellu tiukkapipoiselle hampaat irvessä treenaavalle jonka päätavoite on kisata huipulla. En toki sano etteikö rodusta missään olosuhteissa ja osaavissa käsissä siihen olisi mutta löytyy varmasti hermoja säästävämpi tie ja jokin toinen rotu. Grosse on usein herkkä ja koulutuksessa se on syytä huomioida käyttämällä positiivisia metodeja. Ahneudesta on usein apua, ruokapalkalla ne intoutuvat moneen. Nämä harvemmin tekevät töitä pelkästä tekemisen ja toistojen ilosta. Miellyttämisenhalua on yksilöillä vaihtelevasti, useimmiten ei erityisen runsaasti. Grosse on äärimmäisen nopea oppimaan, kyse ei ole siis siitä ettäkö rotu olisi tyhmä. Se oppii kyllä niin hyvät kuin huonotkin tavat. Ahneet yksilöt saattavat ajautua tollontöihin kotosalla eli ruokavarkauksiin. Jotkut ovat siinä hyvinkin taitavia ja pro-tason varastajat dyykkaavat myös roskikset. 

Omasta mielestäni yksi parhaista grossen piirteistä on se että silloin kun tehdään niin tehdään innolla ja silloin kun on aika rauhoittua niin ne vetäytyvät omiin oloihinsa eivätkä pyöri jaloissa odottamassa seuraavaa ohjelmanumeroa. Tämän piirteen voi usein bongata myös koiranäyttelyssä. Ekan puolituntia ne seuraavat innokkaina ympäristöä ja odottavat mitä tuleman pitää. Kun ne toteavat että jaa täällä ollaankin koko päivä, ne heittäytyvät keskelle lattiaa niin että muut saavat niitä väistellä.

Erityisen hyvin rotu suoriutuu vetohommista. Perheelliset saavat kaksinkertaisen hyödyn kun valjastavat koiransa pulkan eteen. Hurjimpien kannattaa kokeilla myös koirahiihtoa  -> tapaturmavakuutukset kannattaa tarkastaa.

Myös taakanveto on maailmalla hyvin suosittua rodun parissa. Siellä parhaimmissa suorituksissa koira on vetänyt jopa 51 kertaa oman painonsa.

Ehkä tärkeintä on muistaa että grosse on mukavuudenhaluinen perhekoira jolle on tärkeää saada olla mukana laumansa toiminnoissa. Se osallistuu mielellään perheen aktiviteetteihin ja sille sopivin koti on sellainen jossa se otetaan mukaan arjentouhuihin eikä sitä työnnetä pihan perälle. Säänkestävä turkki ei tarkoita että se sopisi elämään vallan ulkokoirana, siihen tarkoitukseen löytynee muita rotuja.

Rotu on suomessa harvalukuinen ja pennun hankinta voi olla työlästä. Suomessa on syntynyt 23 pentuetta vuosien 1997-2021 välisenä aikana. Rekisteröintejä suomessa on tällä hetkellä yhteensä 202 kpl.  

Kotimaisten pentueiden vähäisyys voi houkutella suunnittelemaan koiran tuontia ulkomailta.Tuontikoiraa harkitessa kannattaa muistaa että maassa maan tavalla päätee hyvin tähänkin ja se mihin täällä on totuttu voi olla vallan erilaista muualla. Monessakaan maassa ei ole esimerkiksi terveystuloksia ylläpitävää julkista tietokantaa vaan tiedon hankinta ja tiedon luotettavuus jää ostajan oman salapoliisityön varaan. Rodulla tavataan muutamia sairauksia ja jokaisella maalla on omat käytännöt koskien niiden tutkimista/vastustamista.

On tärkeää että pentua harkitsevat tutustuvat kasvattajaan ja pennun vanhempiin, on koira sitten kotimaasta tai ulkomailta. Loppupeleissä kasvattajan vastuulle jää seuloa pennunkysyjistä ne parhaat joidenka kanssa tulee hyvin juttuun ja joille uskoo rodun parhaiten sopivan. Liian usein ihmiset valitsevat rotua ulkoisin perustein, ei niinkään käyttötarkoituksen ja luonteen sopivuuden pohjalta. Silmää miellyttävästä kaverista ei ole iloa jos luonne ei ole toivotunlainen. 

Rodun kuuluu olla varma, reipas, valpas ja peloton joka päiväisissä tilanteissa. Hyväntahtoinen tutuille ihmisille ja uskollinen perheenjäsenille, itsevarma käytös vieraiden läsnäollessa. Kohtuullinen temperamentti. Kaikki ylläoleva mainitaan rotumääritelmässä. Tuo kuuluisi olla jokaisen kasvattajan kirkkaana tavoitteena yhdistelmiä suunniteltaessa. Rodun luonteissa esiintyy huomattavan paljon hajontaa. Toiset ovat ylläolevan kaltaisia, mukavia ja leppoisia perhekoiria joidenka kanssa eläminen on kivaa. Toinen ääripää onkin sitten vähän hankalampi elämänkumppani. Suurikokoinen, voimakas ja vahtiviettinen koira yhdistettynä arkuuteen on haastava kombo ja se vaatii omistajaltaan aina askeleen edellä oloa. Rodussa tavataan melko paljon alusta arkuutta sekä muita käytöshäiriöksi luettavia piirteitä kuten eroahdistusta ja ääniherkkyyttä. Huolellinen sosiaalistaminen pentuaikana on erittäin tärkeää.